Vanginvartijan ampuma-aseenkäyttö
ISBN: 951-47-9414-1
Ilmestymisvuosi: 1994
Sivuja: 108
Vanginvartijan aseenkäyttöä on tutkittu vähän, vaikka vanginvartijan aseenkäyttö - varsinkin aiheuttaessaan henkilövahinkoja vangille - herättää julkisuudessa suurta huomiota. Tässä kirjassa tutkitaan vanginvartijan aseenkäytön oikeellisuutta sattuneiden aseenkäyttötapausten pohjalta. Kirjassa käsitellään viime vuosilta kolmisenkymmentä tapausta, joissa vanginvartija on joutunut turvautumaan ampuma-aseeseen virkatehtäväänsä suorittaessaan. Vakavimmat aseenkäyttötapaukset käsitellään viimeisen 30 vuoden ajalta. Aseenkäyttöä ja sen ohessa yleensä voimankäyttöä selvitetään voimassa olevan lainsäädännön (lähinnä rikoslain 3:6:n hätävarjelusäännöstön ja 3:8:n voimankäyttösäännöstön) pohjalta.
Tutkimuksesta ilmenee, että voimankäyttösäännöstö on aukollinen ja tulkinnanva- rainen, mikä on sekä vanginvartijan että pakenevan vangin oikeussuojan kannalta ongelmallinen. Voimankäyttösäännöstö kaipaa tarkentamista. Virka-aseena toimi- van pistoolin käyttäminen voimankäyttövälineenä pysäytettäessä pakenevaa vankia osoittautuu pulmalliseksi. Tämä ilmenee etenkin tilanteissa, joissa ase suunnataan pakenijaa kohden. Pakenemistilanteiden usein vaikeat olosuhteet ja erityisesti liian pitkä ampumaetäisyys aiheuttavat sen, että kohtiammutut laukaukset aiheuttavat monesti vakavampia vammoja kuin mitä oli tarkoitettu. Kirjassa päädytäänkin siihen tulokseen, että ampuma-aseenkäytön tulisi olla hyvin pidäkkeellistä vankein- hoitolaitoksen toimintaympäristössä. Aseenkäytön tulisi rajoittua lähes pelkästään vakaviin henkeen ja terveyteen kohdistuviin hätävarjelutilanteisiin. Toisaalta tähänkin asti vanginvartijat ovat käyttäneet ampuma-asetta verrattain vähän ja voiman- käyttötilanne on pyritty hoitamaan muulla tavoin, esimerkiksi juoksemaan karkaava vanki kiinni. Viimeisen 30 vuoden aikana vakaviin henkilövahinkoihin johtaneita vanginvartijan virka-aseenkäyttötapauksia on ollut vain kolme.