| Miten vankilaslangi saatiin boseen Leo Lipsonen Vankilaslangin sanakirja paisui odotettua laajemmaksi: Yli 370-sivuinen kirja sisältää noin 5 000 suomenkielistä hakusanaa. Lisäksi mukana on kansainvälistä sanastoa, mustalaiskieltä ja kutsumanimiä noin 700 hakusanaa. Hakemisto sisältää yli 1 300 hakusanaa. Tekijä kertoo tässä jutussa sanaston keräyksestä. Aloitin sanastuksen Nokalla kesällä 1987 ajan kuluksi. Alan tuntemukseni oli toimittajan pintatietoa. Uteluihin yleensä vastattiin, mutta en jaksanut kirjoittaa kaikkea muistiin. Sain tietokoneeni apuun sanaliuskojen kaaosta järjestelemään keväällä -89. Jossakin vaiheessa tunsin itseni jonkinlaiseksi "linnalönnruutiksi", joka yrittää ottaa boseen kovasti flyttiin yrittäviä sanoja. Jotkut oli tosi vaikea saada fakatuiksi, osa jäi vieläkin leediksi. Voi vain arvailla, mihin ne on kudjattu. A-hakukaan ei kaikkiin tepsinyt. 1 000 sanaa Kun sanalippuset oli tyhjennetty koneen muistiin, laskin sanat. Noin 1 200 niitä näytti olevan. Luin lähdeteoksia, tarkkailin seinäkirjoituksia ja kirjaston kirjoja sekä käytävillä lojuvia sarjakuvalehtiä. Kansien ja marginaalien töherryksissä eli vankikieli, kukoistamisesta en ehkä sentään puhuisi. Yhdestä Mustanaamio-albumista löysin kymmenkunta uutta sanaa, useimmat mustalaista merkitseviä. Olin muutenkin huomannut, että mustalainen, kaalee, haimies, nokikeppi, pikitien paikka, savuliha on yksi vankikielen attraktiokeskuksia, synonyymeja kerääviä sanoja. Muita ovat ainakin vartija, vanki, maalainen, poliisi ja hasis. Näistä sanoista ei tarvinnut kauan etsiskellä slangivastineita. Tiesin jo entuudestaan, että hasista on monennäköistä ja monesta maasta, enemmän tai vähemmän jatkettua, on afgaa, rokkoa, pagia, libaa. Nyt opin kymmenittäin uusia sanoja, kuten zero zero, canna, kultaleimapagi, löövaliba, oili, tummaliba, opin jotain sanojen taustoista, etymologioista. Kuulin, että zero zero on parasta marokkolaista, koska sen tuotannossa on käytetty tiheintä seulakokoa, kahta nollaa. Suomeksi puhutaankin kahden nollan rokosta. Dulla, fymi, hasa, imu, pilvi - kaikki samaa Cannabis sativaa. Kovempi huume amfetamiini tuntui olevan A:ta, A-vitamiinia, lassea, lenkkaria, nopeeta, pirnaa, speediä, svinbaa. Vartijat olivat tietenkin pamppuja tai slanginomaisemmin bamareita, bamtsikoita. Yleisesti heitä nimiteltiin maalaisiksi, junteiksi, jurbaanoiksi, ituniskoiksi, heinähatuiksi. Poliisit olivat kyttiä, skoudeja, joskus jepareita. Kundi selitti kongilla: "Mä luudasin hatkaan ja siat perässä." Tutustuin teoriaankin, luin mm. ruotsalaisen Bergmanin teoksen "Slang och hemliga språk" uudelleen. Kielentutkijoiden mukaan käsitteet slangi ja alamaailma kuuluvat yhteen (samaa mieltä ovat kriminologit). Englannin slang tarkoitti jo 1700-luvulla samaa kuin cant, alamaailman erikoissanastoa. Jäänteitä cantista on jäljellä vielä tänä päivänäkin Lontoon alamaailmassa. Saksassa tunnettiin Rotwelsch, kerjurikieli, josta ruotsiin tuli rotvälska. Gaunersprache merkitsi saksassa petkuttajien kieltä. Vanha alamaailma eli kaikissa maissa omissa hämäräperäisissä kortteleissaan, joista poistuttiin korkeintaan rosvoretkille. Eristyminen auttoi slangin säilyttämisessä. Suomessa ei ole koskaan käytetty cantiin tai Gaunerspracheen verrattavaa kieltä, mutta erikoistermejä on vaalittu. Kielentutkijoistamme Heikki Ojansuu kiinnostui rosvokielestä vuosisadan alussa ja sai urkituksi kokoon joukon sanoja. Varastamisesta käytettiin tuolloin sanoja puhaltaa, honata, nutata, pohmia, kaffata, puffata, fyryä, nohtaa, heittää. 2 000 sanaa Otin yhteyttä Vankeinhoidon koulutuskeskukseen. Marjaana Kempas innostui heti, lupasi apua ja lähetti pian kolme yliopistojen harjoitus- ja opinnäytetyötä. Heiteltiin syksyä 1989. Minulle entuudestaan tuttu ET ilmestyi Nokalle. "Kuis nokkii?" kysäisi ET, minä esittelin projektiani. Mies täydensi kokoelmaa parin viikon aikana satojen sanojen verran. ET:n avustuksella pääsin yli maagisena pitämäni 2000 sanan rajan. Syksyn mittaan sain muitakin erinomaisia avustajia, kuten "Hipin". Hän oli huumesanaston erikoistuntija. Rupesin saamaan kokoon sanoja, joita ei ihan joka sakkolainen, blitikan purija tunne. Huumeisiin liittyi jännittäväntuntuisia värkkejä: maahuuga, (Sörkän) kurlutin, Kakolan vesipiippu. Omenaan ja erilaisiin juureksiinkin voi kovertaa hasispiipun. Putkassa on joskus käytetty hätäriä eli hätäsnagaa, joka värkätään esim. maitopurkin kannesta. Myös erilaisien mömmöjen, jyvien, tapujen eli älvänöitten salat alkoivat selvitä. Toki tiesin, että esim. Diapam on pamia, pampulaa, pampamia, mutta kuulin myös 10 mg pillerin nimet sininen, sininen enkeli ja taivaansininen. Monet olivat innostuneita uudesta mömmöstä, Temgesicistä, joka tunnettiin nimillä miekka, nappi, ortodoksi, risti, temu eli teemu. Se maksoi satkun verran katukaupassa ja on itse asiassa syöpälääke. Vankilan virkailijoille löytyi nimiä. Pappi oli melkein samaa kuin intissä: piruntorjuntaupseeri, piruntorjuntaohjus, mutta myös demoni, pirunsarvi ja ajatolla. Psykologi ja pappi olivat molemmat sielunhierojia. Klinikalla touhusivat tippaiitat ja leguri, joka joskus muuttui mengeleksi. Joskus mentiin kinkkisiä asioita selvittelemään nekkuun, apukalleen tai johtajaan, toisinaan jopa johtikseen. Muuten vain käytiin terävässä päässä tai tietäjissä. Marjaana Kempas kirjoitti hankkeestani ja sanoi sitä kovin miehiseksi, machoilevaksi. Ei ollenkaan naisten nimityksiä, jos ei miestenkään, ei seksisanastoa, ei juuri edes runkkusanoja. Selittelin, että toki seksistä linnassa puhutaan, mutta tavallisin sanoin, korkeintaan yleisslangilla. ET kävi taas jossakin vaiheessa himassa ja täydenteli sanastoa. Sain häneltä ainakin yhden vankiloitten oman seksisanan: morsian. Sillä tarkoitettiin patjaa, johon oli tehty reikä itsetyydytystä varten. Sörkassa mentiin joskus johtikseen morsian kainalossa. Sekös herätti hilpeyttä. Morsian voi tarkoittaa myös vankilan julkihomoa, joka antaa maksutta. 3 000 sanaa Talvella sanastus oli edennyt niin pitkälle, että uusien sanojen löytämisen eteen piti tehdä kovasti töitä. Printteri syöksi sanastoliuskoja kundeille näytettäviksi, paperia kului. Kirjeitä toisiin vankiloihin tuli ja meni, samoin siviiliin. Vapaaksi Huumeista ry lähetti pitkän listan huumesanoja. Koulutuskeskus oli pannut vartijaharjoittelijat keräämään sanoja maan eri vankiloista. Odottelin tuloksia kiinnostuneena. Myös ylivartijakurssilta sain jotakin, osittain odotuksenmukaista, osittain yllättävää: työtovereitten "lempinimiä". Kaisu Eerikäinen, Nokan psykologi, kirjoitti Kriminaalihuollossa siitä, miten vankikulttuuri perustuu vastarintaan. Tottahan toki. Esimerkiksi kutsumanimet kertovat jostakin vastarinnan suunnasta: jokaisessa vankilassa lienee omat Gestaponsa ja Mikkihiirensä. Hyvin tunnettuja persoonallisuuksia ovat olleet esimerkiksi Hevosnaama eli Polle, Kalman lautturi, Kanantaluttaja, Kissarosvo, Mussukka, Musta Pekka, Paukku-Pete ja Tuskanpunainen. Kutsumanimiä otin kirjaan noin 200, mutta oikeat nimet jätin pois. Tietysti sekä vangit että vartijat kunnioittavat toisiaan nimityksellä runkkari. Huomasin, että ne on hyvin yleinen käsite vankiloissa. "Ne vei sen taas lentsikalla rundiin." "Ne pani mut puhaltaan." "Ne otti kusikokeen." "Ne ei anna mulle lomaa/duunia/-soittolupaa/perhetapaamista." Joskus niiltä toki saa jotakin: tyssit, tyssyt eli tysärit. Kundit muistelivat myös entisiä kavereitaan jengeistä, keikoilta, linnoista. Jokainen tunsi useita ikäisiään vainajia, lusimisen lopettaneita. Joku oli sattunut samaan selliinkin hirttäytyneen, henskeleihin hypänneen kanssa. Joku oli vetänyt pitkän piikin. Monta oli delannut lasoliin. Myös kundien ja porukoitten välienselvittelyt vaativat veronsa. Eräitä oli hoideltu, tapettu esimerkiksi rassaamalla, joitakin putkitettu eli lyöty putkella päähän, jolloin miehestä voi tulla vihannes. Joskus kaveria oli vain muistutettu (mustelmia, ruhjeita) tai pantu ehdolle (samat oireet). Kun torpeedot laitetaan asialle, leikki on kaukana. 4 000 sanaa Alkoi olla varsinaisen erikoissanaston vuoro. Ammattisanastoa ei juuri kuule käytävillä. Sain pari tiirikkamiestä esittelemään ammattitermejä, tein heidän avustuksellaan muutamia kymmeniä mielenkiintoisia sana-artikkeleita. Selitin esimerkiksi, mitä ovat esijännitys, etulevy, kevennetty avain, kierresäädin, koukku, kynsi, nokka, numerotaulu, osoitinpiikki, pidennetty nokka, tiirikkapyssy, trissaus, tuntuma, valekolo. Pelureistakin sain sekä kutsumanimiä että ammattisanastoa. Laittomien peliluolien, hoolien miehet eivät joudu harrastuksensa takia boseen, mutta sakkoja voi tulla. Hoolille pyritään merkkisoitolla, sinne ei haluta asiattomia. Ravimiehiä siedetään joten kuten: ne pitävät hoolilta yhteyksiä maan eri raviradoille. Ruletti- ja bakkarapöytien äärellä ei armoa anneta. Nallipelaaja pelaa talon laskuun ja innostaa muita, tarjoilu on ilmainen, jotta porukka ei livahtaisi pois. Peliluolan ikä on lyhyt, joskus vain muutamia päiviä. Karvalakkipaikka on rakennettu halvasti, pekan paikka fiinimmin. Maaliskuussa sain vartijakokelaitten, myllylän enkelien keräämät sanat. Sanoja oli lähes 200, niistä noin 50 oli minulle tuntemattomia. Keravalta tulivat esimerkiksi mummulan lapset 'nuoriso-osastolaiset', Kakolasta risuverstas 'korityöhuone', kirkkopiru 'pastori' ja punainen lamppu 'ATK-huone'. Riksusta nassuttelu 'vapaamuotoinen tapaaminen', kottaraisenpöntöt 'aselokerikot' ja pamppuhampurilainen 'lämmitetty kerrosvoileipä'. 5 000 sanaa Tähän rajaan en aivan päässyt, jos lasketaan vain suomenkieliset sana-artikkelit. Kun mustalaiskieli ja kansainvälinen huumesanasto otetaan huomioon, pääsin kirkkaasti ylikin. Kevät tuli kohisten melkein olemattoman talven jälkeen. Oli aika viimeistellä sana-artikkeleita ja katsella, missä pahimmat aukot olivat. Tiesin, että naisten sanat puuttuivat. Naisvankilaan puuhattu keräys jäi tuloksettomaksi. Onneksi sain yhden loistavan naispuolisen slangitaiturin avustajakseni. Avustaja oli niin salainen, etten tullut koskaan tuntemaan edes hänen etunimeään. Joka tapauksessa miehiseen rosvomaailmaan tuli naisnäkökulma. Esimerkiksi vahonlesken avustaja määritteli: "Vahonleski venaa kundiinsa joka seilaa vahonpaatissa. Turhan usein tahtoo reitti kulkee stadin ja Turun välii." Lauri "Jesse" Janhunen tuli myös taloon ja rupesi auttamaan kirjan viimeistelyssä. Jessen kirjasta olin saanut paljon aineistoa, mutta yhtä ja toista muistui vielä kirjailijan mieleen. Myös Kakolan eristyssellissä hankituista kemian tiedoista oli hyötyä. Haastattelin myös nuorisoa, bilitsuja eli lapsivankeja, jotka olin jättänyt vähälle huomiolle. Mielestäni kansien väliin oli saatava vakiintunutta vankila- ja rikossanastoa, mitä nuorten sanat eivät välttämättä ole. Pilipalit keksivät sanoja siltä seisomalta - ja unohtavat ne huomenna. Jengit eivät välttämättä tunne toistensa sanoja. Otin mukaan kaupunginosien nimityksiä, Kantsua ja Kondekaa, Kulista ja Tattista. Huomasin, että hippihuume LSD oli jälleen tulossa ellei jo tullut. Nuoriso antoi paperiin tai muuhun huokoiseen aineeseen tiputetulle tripille nimiä spiderman, mansikat, batman, levä. Nuoriso kertoi myös aika estottomasti hallusinogeenejä sisältävien sienien, tattien popsimisesta. Sieniä syöneellä oli tatti päässä. Huhtikuun alkuviikolla kopioin levykkeet ja lähetin ne sekä viimeisimmän printtiversion koulutuskeskukseen. Valmista tuli! Väärä luulo. Jäljellä oli vielä monta kuukautta viimeistelyä, joskin minä osallistuin siihen vain ajoittain. Peter Mickwitz kamppaili tietokoneongelmien kimpussa. PC- ja Macintosh -maailmojen yhteensovittaminen ei ole ihan ongelmatonta. Tekstin sekaan tuli kummallisia A-kirjaimia hattu päässä. Minunkin kömmähdyksiäni toki löytyi. Huomasin, että sanakirjan oikoluku on tarkempaa puuhaa kuin muiden kirjojen korjausluku. Esa piirsi kirjaan ainakin minun mielestäni mainion kansiaiheen, perinteisen tatuointikuvion. Kannen suunnitellut ammatti-ihminen käytti kuviota sinällään. Täydellinenhän kirja ei ole, mutta monen moni vanha venkula on jo tekovaiheessa myöntänyt sen yllättävän kattavaksi. Alan slangi kehittyy päivä päivältä, ja vanhaakin kieltä jäi kirjaamatta. Jos huomaat sanakirjassa puutteita tai mielestäsi todellisia mokia, älä jätä niitä silleen, vaan ota yhteyttä. Keräys ja slangitutkimukset jatkuvat. *** Slangisanojen keruun alkuvaiheessa ihmettelin, miksi sanastosta puuttuvat kokonaan parisuhdetta, rakkautta, perhetapaamisia, lapsia, rakastelemista yms. kuvaavat slangisanat. Ilmentääkö vankilaslangi vain ns. miehisiä arvoja? Yritin organisoida keruun HKLV:n naisosastolla, mutta se ei tuottanut tulosta. Sain sen sijaan käsiini avustajan, joka oli elänyt parikin vankila-avioliittoa. Häneltä saimme naisnäkökulman. Ja kai lopulta miehiltäkin. Lopullisessa versiossa, joka ilmestynee jouluksi, on seksi-, rakkaus- ja perhesanastoa normaali määrä, kun ottaa huomioon, että vain (pienellä) osalla vangeista on voimassa oleva perhe tai vakituinen parisuhde. Marjaana Kempas |